Hei vaan,

Taas sitä ollaan koneen äärellä, pitkästä aikaa inspiroituneena elämästä ja kirjoittamisesta. Elämä meni vähän hassusti ja erilaisia asioita tapahtui ja nyt on semmoinen olo että: "WAU elämä on ihanaa."

Paljon paljon on tapahtunut sitten sen, kun viimeksi postasin (ja kyllä poistin muutaman postauksen jotka halusin unohtaa).

Ensinnäkin ulkonäkömuutoksia, mulla on punertavan fuksian pinkin mustat hiukset, sivusiili on pysynyt ja mulla on nyt industrial-lävistyksen lisäksi myös tragus-lävistys korvassa. Otin myös uuden tatuoinnin tossa kesäkuun alussa. Myös tyyli on pikku hiljaa hijoutunut minun näköiseksi, ja voisin väittää, että olen löytänyt itseni ja oman tapani elää tätä elämää. Eiks se kuullostakin aika kivalle?

Tänä kesänä olen tehnyt vaikka ja mitä, kesäkuun tein enimmäkseen ylitöitä (näkyi kyllä palkassakin...) mutta heinäkuu on ollut aikamoista pyöritystä. Ensinnäkin kävin 2.7. Kuopion viinijuhlilla katsomassa Antti Tuiskua (joka vaihtui Sanniksi) serkkuni kanssa, oli kyllä hauska ilta ja mukavaa seuraa. Sitten kävin 7.7. rakkaan ystäväni kanssa katsomassa Kuopion viinijuhlilla maailman parasta naislaulajaa eli Kaija Koota, oli aivan loistava keikka ja ilta! Sitten oli kaikennäköistä mukavaa puuhaa ja töitä ja kaikkee ja sit oli se #kesänparasviikonloppu eli ILOSAARIROCK 16.7.-17.7. <3 aivan loistava rokki, ei jeesus miten mahtavaa oli. En oo koskaan tanssinut ja laulanut ja pitänyt niin hauskaa kuin silloin, joensuulaiset ihmiset on mahtavia ja tutustuin todella huippuihin tyyppeihin ko. viikonlopun aikana, koin niin isoja, erilaisia fiiliksiä koko viikonlopun Joensuussa tuolloin ja oli vaan aivan loistavaa, ei sitä voi tähän sanoin ees kuvailla.

 

Tässä kesän aikana olen tutustunut myös yhteen ihanaan ihmiseen, jonka kanssa  aika kuluu kuin siivillä ja tuntuu sille, että tässä on jotain aika spesiaalia. Tämäkin ihminen on kotoisin joensuusta ja saa mut tuntemaan olevani elossa taas. Ei tarvitse pelätä ja jännittää, miettiä sanomisiaan tai tekojaan vaan voi vaan olla ja etenkin - olla onnellinen, fiilistellä ja elää hetkessä.  En mä ajatellu, että tänä kesänä mulle kävisi näin, minun piti pitää sinkkukesä, bilettää ja antaa miesten olla. En todellakaan kuvitellut silloin kerran kahville mennessäni, että tällaista tulee tapahtumaan. En todellakaan. Ja tässä sitä ollaan, onnellisempana kuin koskaan. 5,5 tunnin päästä lähetään ko. henkilön kanssa Tikkurilafestivaaleille Helsinkiin. Ja ensi viikolla olisi vielä Kuopio RockCock, aivan loistavaa. Ei voi olla tämmöistä oloa, toivon vaan, että ihmiset ymmärtäisivät nää mun fiilikset ja olisivat iloisia siitä, mitä olen löytänyt elämääni ja miten elän nyt enemmän kuin koskaan. En ole roska enää missään nurkassa, en suostu siihen. Haluan elää ja nähdä maailmaa, haluan fiilistellä, nähdä artisteja, kirjoittaa, laulaa ja pitää hauskaa. Tämä ihminen, kenetkä olen nyt tavannut, tämän kanssa pääsen tekemään näitä asioita ja etenkin - minä nautin elämästäni nyt enemmän kuin koskaan. Eikös se ole tärkeintä?

Osa ihmisistä ajattelee, että rupesimme olemaan yksissä vähän liian nopeasti ja emme tunteneet kunnolla jnejne.. Voisiko joku tuoda mulle jonkun ohjekirjan, jossa lukee ohjeet, milloin aletaan seurustelemaan ja milloin ollaan tosissaan ja milloin voi pussata ja milloin saa halata? Eikös sitä kuitenkin pitäisi mennä sellaista tahtia, vauhtia ja nopeutta, joka itsestä ja vastapuolesta tuntuu hyvältä? Itseämme varten me täällä eletään, meidän tulee tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, en minä ainakaan enää kohta 26-vuotiaana jaksa täällä olla miellyttämässä muita. Haluan elää omaa elämääni juuri niinkuin itse haluan. Eikös sen pitäisi niin mennä meillä kaikilla?

 

"Et kysynyt ees lupaa,
mun pakkaa sekoittaa,
mut kesken tämän erän en voi pelii lopettaa."