"Ken onni on, se onnen kätkeköön."

 

Vanha sanonta pätee yhä. Oikeasti? Miksi?

Olen kuullut monien suusta ikäni sen, että se on feikkaamista, jos toinen hehkuttaa onneaan, tai että se ei ole oikeasti onnellinen joka sitä hokee alituiseen. Ihmiset varmasti ihmettelee minuakin, miten yhtäkkiä joukon pessimististä on muotoutunut hymyilevä, kaikista asioista hyvää löytävä iloinen ihminen. Niin, mitenköhän. Ehkä siksi, että hänestä on tullut AIDOSTI onnellinen. En feikkaa, ei mulla ole syytä feikata muuta kuin mitä olen. Välillä olen myös huonolla mielellä, mutta silti koitan aina iloita jostain, koska se ilon tunne on paljon mukavampi kuin synkistely.

Esimerkiksi koiran ulkoilutus sadesäällä, ei kiinnosta, ei todellakaan. Mutta kun alkaa miettimään sitäkin pidemmän päälle ja tarkemmin, huomaa, että kappas, vettä se vain on, se kastelee vaatteeni, koirani ja tuntuu epämiellyttävältä. Mutta onko kukaan huomannut sitä ihanaa tuoksua, jonka vesisade tuo luontoon? Entäs sitä, miten paljon vihreämmältä metsä näyttää märkänä? Tai sitä, miten hämärässä vesisateessa kaikki aistit korostuu ja alkaa vähän jännittää?

Kaikki nämä asiat mielestäni saa vesisateessa kävelynkin tuntumaan ihan ok:lta. En sano, että siitä nauttisin, mutta en myöskään vihaa sitä. Koska jokaisesta hetkestä on hyvä löytää se jokin, mikä pitää sinut siinä hetkessä kiinni.

Onnellisuus on monijakoinen käsite, jokainen meistä kokee sen erilailla. On hetkittäistä onnea, joka tulee silloin, kun jotain superkivaa tapahtuu ja oot ihan tosi fiiliksissä. On onnea, joka tulee äkkiarvaamatta, joku mukava teko tai viesti ystävältä. Sana jonka joku sanoo, tai vaikka se pelkkä hymynaama viestissä. On myös sellaista onnellisuutta, minkä ihminen voi tuntea tiedostamattaan kokoajan. Siihen ei tarvita mitään erikoista. Voisi olla paljon asioita, jotka tekisivät sen ihmisen sillä hetkellä onnettomaksi, mutta se taustalla oleva syvä onnellisuuden tunne tekee siitä ihmisestä hehkuvan kauniin. Joka päivä.

Ja mielestäni sitä onnea sen ihmisen ei tule kätkeä, sen tulee antaa näkyä ja vaikka vähän rönsyilläkin. Kateelliset saa panetella. Minä aion näyttää onneni jatkossakin. Osa luulee, että se on ylienergisyyttä. Osa yrittää rauhoitella mua jarruttamaan tahtia tässä työ-koulu-vapaa kompleksissa. Mutta mä nautin tästä, nyt on vauhtia, mutta kyllä sieltä joskus se jokin asia tulee, joka minut taas pysäyttää rauhoittumaan..

Syksy sentään tuo oman osansa rauhoittumisen puolesta, koska kynttilät, kahvi ja suklaa, viltti ja villasukat hyvän musiikin kanssa ja avot! paras ilta ever.

Hymy on kaunis asia, se pukee jokaista.