perjantai, 31. maaliskuu 2017

The Tamper(s)e

En ole kirjoitellutkaan pitkään aikaan. Ja paljon on tapahtunut. 

Ensinnäkin, vuodenvaihteessa muutimme tänne Tampereelle. Kyllä, tänne Tampereelle, jossa ihmiset kisailee Ilveksen ja Tapparan paremmuudesta, syövät jotain mustaa makkaraa ja istuvat hiljaa busseissa (vai nysseissä?). Tänne tosiaan rantauduimme 30.12.16, alkuillasta. Uuden vuoden juhlinnat oli rajut = tavaroita paikoilleen ja mies aamuvuoroon uuteen työpaikkaan heti 1.1.17. Miekin sain heti vakituisen työpaikan sairaanhoitajana täältä. Mies sai vakituisen työn myös ja aloittaa siellä railakkaasti juhlien vappupäivänä. Joten työhommatkin on täällä selkeitä. Tuntuu, että Tamper(s)e on antanut meille ainakin alkuvuodesta parastaan. 

tumblr_mz23ges8wu1rgc4vyo1_250.jpg

 

11.1.17 Miekkonen yllätti mut totaalisesti kosasemalla minua tässä meidän vuokrakaksion olohuoneessa klo 21 jälkeen illalla. Olin kyllä kauniina mun pierupyjamassa ja hiukset sekaisin suihkun jäljiltä. Mutta semmonenhan mie oon. En tiedä, miten kosinnan pystykin tekee noin yllättävästi ja tollasessa tilanteessa, joka lopulta oli just niin meidän näköinen kuin vain olla voi (paitsi mies näytti siltä, että sillä ois housussa muurahaisia). Tämä kihlaus tuntui jotenkin niin oikealle. Ei voi sanoin kuvailla, miten voi rakastaa jotain ihmistä näin paljon ja tuntea niin suurta sielunkumppanuutta johonkin. Se on kummallista, että toista ymmärtää pelkästä katseesta. Ei aina tarvitse  sanoa mitään, ja silti ymmärtää ja tuntee toisen fiilikset. Se on niin ihana tunne, kun on vierellä joku, joka pelkällä olemassa olollaan tekee sinut onnellisimmaksi ihmiseksi maailmassa. 

3530e59a3cd0be20cb02d318c717bd8b.jpg

Ei oo ollu kyllä helppoa muuttaa vieraaseen kaupunkiin. Täällä ei pääse äidin ja isin luo extempore kahville kun maailma kaatuu niskaan tai on muuten vaan semmonen olo että "äidin luo nyt heti". Täällä ei ystävät pyydä käymään tai lenkille, on lenkkeiltävä miehen kanssa tai yksin koiran kanssa. Täällä liikkuminen paikasta toiseen oli aluksi suurta seikkailua, siitä olisi voinut kirjoittaa erikseen kirjan, kun ensimmäistä kertaa menin bussilla liikenteeseen. Täällä on välillä niin tuhottoman yksinäistä että puhun itsekseen kotona. Täällä rivariasunnossa on myöskin todella hiljaista iltaisin. 

575b40e5f2551c0c4f7e6ad9305d3030.jpg

On ollut silti elämäni paras päätös muuttaa tänne. Olen saanut aloittaa elämäni ihan alusta. Olen saanut opetella uudenlaisen työn ja saanut tutustua uusiin tuttavuuksiin lähinnä töiden kautta. Olen muutamaan tutustunut jo vapaa-ajallakin ja tuntuu, että samanhenkistä porukkaa on täälläkin. Olen myöskin saanut oppia kantapään kautta, että ketkä ovat oikeasti ystäviäni. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne, jotka pitävät minuun yhteyttä ilman, että minä aina olen se aloitteentekijä. Se on aika ikävä fakta, varsinkin kun on itse pitänyt niitäkin ihmissuhteita tärkeinä. Mutta ei aina voi voittaa, ja toisaalta: nyt on tilaa uusille, terveille ja rehellisille ihmissuhteille. 

Tästä on hyvä jatkaa, täällä on jo lumet sulanut ja kevät pitkällä. Hymy korvissa uusiin päiviin. 

Happiness-quotes-tumblr-9.jpg

 

keskiviikko, 30. marraskuu 2016

#tissiviikko

 

images.jpg

Olen kerännyt mieleeni paljon ajatuksia, mistä voisin taas kirjoittaa. Mieleeni päällimmäisenä tulee somen pinnallisuus etenkin naisten keskuudessa. Tätä hyvin vielä komppaa viime viikon #tissiviikko, jolla yritettiin vähentää naisten rintojen seksuaalisuutta jotenkin kummallisella tavalla laittamalla tisseistä kuvia nettiin. Ei toiminut, ei ainakaan kuvamateriaalin ja kommenttien puolesta, mitä katselin ja lueskelin. Kyllä ne rinnat on ihan eri asia naisilla kuin miehillä. 

images.jpg

Monesti selailen instagramia ja katselen 18-30-vuotiaiden naisten profiileja, jotka tulevat näkyviin selatessani hakufiidiä. Todella paljon kuvissa näkyy juuri sitä rintavarustuksen esittelyä, etenkin jos omistaa isot rinnat, ylimeikattuja kasvoja, tekoripsiä ja tekohiuksia. Aina kuvat on otettu niin, että siihen on poseerattu täysillä, vähän sillee että "Hei kaikki maailman miehet, huomatkaa minut, olen aito ja ihana sinkku.". Nojoo, parasta tässä on se, että kun joku ihan tavallinen mies kommentoi näihin kuviin vaikka "kaunis", niin nämä naiset eivät kiitä tai vastaa mitään miehelle, mutta jos naisen oma ystävä kommentoi jotain, niin sit JOKO kiitetään TAI yleensä vähätellään sitä omaa pärstätissikuvaa. 

öö.. jos ihminen laittaa itsestään kuvan nettiin (oletetaanhan me että se on ihmisen itsensä mielestä silloin hyvä kuva) niin miksi sitten ihminen itse vähättelee tätä omaa kuvaansa? Ja sitä olen pohtinut, että mitä nämä tissipärstänaiset hakevat näillä kuvilla netissä? Huomiota? Onko heillä huono itsetunto ja haluavat tykkäyksiä ja paljon kommentteja? En tiedä, mutta itse arvostan ainakin sitä oikeaa aitoutta ja aikuista lähestymistapaa somessa ja reaalimaailmassa. Onneksi minun omat ystäväni ja perheeni, sekä puolisoni ovat aidosti sellaisia kuin ovat ja arvostavat tätä samaa piirrettä minussakin.

Kiitos kaikille, jotka rakastavat minua tällaisena. Tunne on molemminpuoleinen. 

eb0f1ddf2b8ecbab969c0b688203e7bc.jpg

 

tiistai, 4. lokakuu 2016

We're all mad here

Täytän ensi kuussa 26-vuotta. Pitäisi olla niinkuin aikuinen ja huolehtia itsestään. Joillakin kavereilla on lapsiakin jo. Mitä minä teen? Painan töitä ja opinnot ovat loppusuoralla, elän onnellisessa parisuhteessa ja koitan olla hyvä tyyppi niille jotka sen ansaitsee. Tarvitseeko sitä muuta edes tehdä tämän ikäisenä? Olen miettinyt paljon sitä, että mikä on oikea aika tai ikä tehdä mitäkin ja pitäisikö minun olla elämässäni jossain tietyssä vaiheessa nyt. Monet tapahtumat ovat tuoneet minut tähän elämäntilanteeseen ja olen tähän tyytyväinen. Kyllä mä luulen, että minäkin vielä pääsen joskus naimisiin rakastamani hyvän miehen kanssa ja minäkin varmasti saan joskus oman perheen.

Olen nyt pitkän aikaa suunnitellut muuttoa pois Kuopiosta. Olen asunut täällä oikeasti aina ja tämä kaupunki alkaa jo käymään ahtaaksi itselleni. Kaipaan uusia tuulia. Oikeastaan kaupungilla ei ole merkitystä, olen kuitenkin miettinyt kovasti Tamperetta ja sille näyttäisi että tammikuussa on muutto sinne edessä. Minulla ei ole siellä vielä työpaikkaa tiedossa, mutta ei minulla ole kyllä täällä Kuopiossakaan, joten sama kai se, missä kaupungissa sitä työttömänä hetken on? Tällä alalla, millä työskentelen, on kuitenkin paljon työllistymismahdollisuuksia, Tampereella etenkin luulisi olevan paljon töitä, onhan se isompi kaupunkikin kuin Kuopio.

Minusta on kiva ajatella elämää isona seikkailuna ja minusta on ihanaa, että nyt olen löytänyt vierelleni toisen samanhenkisen ihmisen, joka haluaa seikkailla minun kanssani. Ei tarvitse elää kuplassa, koska kuplan ulkopuolella on paljon jännittävämpää. Etenkin, kun sen saa jakaa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka tuo hymyn huulille jo pelkällä olemassaolollaan. 

 Ehkä Tampereelle muutto voi olla yksi iso seikkailu, joka voi avata ovia mihin vaan. 

lauantai, 13. elokuu 2016

kamelit

Friends.. ystävät.. toverit.. kaverit.. elämäni eläimet.. mitä näitä nyt onkaan. 

Ystävyyttä on monenlaista. On sellaista, pyytteentöntä ja ihanaa, molemminpuoleista ystävyyttä, joka antaa paljon ja jolle itse antaisin kaikkeni. Se on sellaista, että ystävä tekisi mitä vaan toisen puolesta. Ja tärkeintä siinä on se, että molemmat osapuolet tekisi toiselle niinkuin toivoisi itselleen tehtävän. Ystävyydessä on monia ihania asioita. On ihana, kun on ihminen, jonka on itse saanut valita vähän niinkuin perheenjäsenekseen ja hänen luokseen voi mennä ja olla täysin kuin kotonaan. Ei tarvitse kysellä lupaa mihinkään vaan voi lösähtää sohvalle tai itkeä keskellä yötä oven takana, ja ystävä avaa oven.

Oikea ystävä sanoo, jos jokin asia on vialla, jos hiukset on päin persettä tai naama on kuin petolinnun äiti. Ystävyys ei kaadu pieniin notkoihin. Ystävyys kestää isot ja pienet mäet. Ystävä nauttii elämäsi parhaat hetket kanssasi ja tukee, kun olet pohjalla.

Minun paras ystäväni on maailman luotettavin kapistus. Hän on ihana, lojaali ja empaattinen ihminen. Minulle hän on tärkeimpiä ihmisiä elämässäni enkä häntä suostu menettämään koskaan. Hänen kanssaan olen kokenut monet mutkat ja mäet, hypettänyt onnistumisen kokemuksia ja iloinnut täysillä. En vaihtaisi häntä mihinkään. Koskaan. Tämä ystäväni tuntee minut paremmin kuin kukaan, kja rakastan häntä täydestä sydämestäni. Hän on täydellinen kaikkine virheineen ja hyväksymme molemmat toisemme tällaisina kuin olemme. Voimme puhua kaikesta, voimme tehdä mitä vaan ja meillä on aina hauskaa yhdessä. Löydämme elämästä aina sen ilon, vaikka muuten menisikin päin persettä. 

IMG-20160429-WA0046.jpg

 

Minulla oli myös aivan täydellisen mahtava ystävä, jonka menetin äkillisesti vuonna 2008. Se oli elämässäni suurin shokki koskaan  ja tuntuu, että vieläkin, kun käyn tämän ystäväni haudalla, sydämeni hajoaa palasiksi. Olimme tunteneet koko pienen iikämme tämän ystäväni kanssa ja hän oli minulle kuin veli. En unohda häntä koskaan. 

Minulla on paljon myös ystäviä, joihin voin luottaa kuin kallioon ja joiden kanssa minulla on aina todella hauskaa. Ystäväni ovat jokainen aivan erilaisia ja jokaisessa on aivan mahtavia juttuja, hienoja puolia ja mahtavia luonteita. Ystäviä ilman ei tässä elämässä ois kyllä sillee mitään järkeä. 

 

"It's not easy love, but you've got friends you can trust
Friends will be friends
When you're in need of love they give you care and attention
Friends will be friends
When you're through with life and all hope is lost
Hold out your hand 'cause friends will be friends
Right till the end"

Queen - Friends will be friends

 

aaa.jpg

torstai, 4. elokuu 2016

:)

Voi ettien että. 

Täällä sitä ollaan, in da Joensuu. Rokkasin koko heinäkuun ja nyt on tullut elokuu ja on aika rauhoittua, vai onko? Elokuun lopussa on kyllä vielä yhdet kemulot hesassa, nimittäin We Love 90's festarit ja sinne menen kyllä. 

No festareista sen verran, että ei ne turhaan sano, että Ilosaarirock on niinku kesänparasviikonloppu koska se oikeesti oli aivan loistavaa. Kyllähän se Kuopion rockcocki on kans aina tosi jees, etenkin nyt ku koki ihan eri fiiliksiä siellä, koska tietyt ihmiset, porukka, tunnelma, musiikki ja kaikki, oi että, ei tuota voi unohtaa koskaan. 

Minusta tuntuu, että elämässä on nyt aikalailla mallillaan kaikki. On työ, koulu, ystävä, mies, koti ja onnellinen olo. Mitä muuta minä tarvitsen? En mitään. 

c49a056ddc56cd6b67d3de18f77f3f53.jpg

 

Muistan, kun viime kesänä keskustelin useita kertoja eri ihmisten kanssa siitä, ketä tai mitä varten me täällä eletään. Oli monia eriliaisia tulkintoja siitä, mitä meidän pitäisi olla ja minne mennä. Nyt olen alkanut vasta sisäistämään kunnolla sen, että elän täällä itseäni varten niiin täysillä. En tarvitse muiden mielipiteitä kertomaan minulle, kuinka minun tulisi elää. Jos rakastun, niin sitten minä olen rakastunut ja olen siitä todella onnellinen. Ansaitsen sen tunteen ja haluan pitää tämän tunteen. Ihan sama, mitä muut ajattelevat, olen nykyän niin itsekäs, että pääasia että olen vihdoin itse onnellinen ja hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen. 

 

the-best-feeling.jpg

Koska päätäpahkaa rakastuminen on näköjään tosi siistiä. Se tunne ku oot ihan superhunajasiirapissa ja hymyilet itseksesi juodessasi kahvia aamulla. Kun katsot kuvia ja kuuntelet musiikkia ja saat hirmuisia väristyksiä siitä, että "jes tää on niiiiiin siistiä". Mahassa ei oo perhosia,  siellä on kokonainen eläintarha, kun näet rakastumisen kohteesi tai se laittaa viestiä. Tietyt laulut tuovat mieleen yhteisiä kivoja hetkiä ja alat hymyilemään. Ja se, kun olette porukassa kavereiden kanssa, ja rakastumisen kohteen ja sinun katseet kohtaavat ja alatte molemmat hymyilemään hölmösti. Se on siistiä.

Only-You-Can-Give-Me-That-Feeling-kateri

 

"Voi kuinka lempeitä ne olivat ne yöt heinäkuun,
jotka kanssasi mä vietin ja mä unohdin muun.
Mä sitä aikaa, mä sitä taikaa en takaisin saa.
Mä sitä aikaa, taikaa, malta en unohtaa."

Costello - Kun mies unelmoi